Onni ja tyyneys

Mulla oli aivan mahtava syysloma!  
Se kattasi kaiken miellyttävän mitä elämästäni voi löytyä.
Perheen, ystävät, kullan, musiikin, irrottelun ja hauskanpidon. 
Lisäksi tietenkin rentoutumista ja unta.

Me oltiin Juhan kanssa kahdestaan Kangasniemellä

Kavereita tuli mun luo perjantaina

Oltiin Freetimessä NEØVin keikalla, josta tykkään ihan sairaan paljon!
Uhkailin Facebookissa irrottelevani kerrankin.. Ja niin tein!

Voiko parempaa olla, kuin musiikki jota rakastaa?
Musiikki, joka menee suoraan sydämeen, sieluun ja syvälle.
  Entä, kun rakastamasi musiikki on nenäsi edessä, ruumiillistuneena?
Sinulla on rakkaat ihmiset ympärilläsi, pieni humala tila pitkän ajan jälkeen.
Se liikuttaa.
  Olin kuin näkymätön, olin niin kevyt ja huomaamaton.
Hymyilin, nauroin ja itkin. 
Olin niin onnellinen.
Niin tyytyväinen.
Niin myyty.
En voinut kuin pitää silmiä kiinni, pitää kullastani kiinni.
Halata ystäviä, jotka huomasivat onneni.
Keinua hiljaa ja tyynesti musiikin tahtiin.
En tiedä onnellisempaa hetkeä tähän astisessa elämässäni.
Se oli puhdasta onnea ja hyvää oloa.
   Ja kuinka pieni ja vaatimaton asia onnen minulle antoi.
Ei onnea tarvitse etsiä kaukaa tai tuntemattomasta.
Onni on tässä ja nyt.
Kunhan vain opimme tuntemaan läsnäolomme tässä maailmassa, tässä elämässä.
Tässä yhdessä ja ainoassa. 

Onni, sinä vaatimaton hölmö.

Lisäks kuvia, jotka löytyy tuon tapahtuman FB sivulta.
Mä menin fiilistelee itekseni eturiviin The Scenesiä.
 Jonka video löytyy ylhäältä.

Haha!
Jotkut näistä on kyl aika järkyttäviä, mutta molemmat ihan fiiliksissä. 

Ja vielä lauantainakin päästiin äitin viemänä J. Karjalaisen keikalle, joka on myöskin aina vaan niin hyvä !

Eikä tässä elämän hehkutukset lopu, kun 31.10. Minä, mun veli, Juha, veljentyttöystävä ja kaveri  lähdetään viikoks Puerto Ricoon! 

                                                              On niin hassua kuinka elämä on niin aaltoilevaa. 

Välistä tuntuu ettei mitään tapahdu ja kaikki menee päin helvettiä. Mutta sitten taas.. Kuin U-käännöksestä kaikki on hyvin.  

Anteeks.. Tää on varmaan aivan älyttömän sekava !

Oli vaan niin paljon asiaa kaikenlaisista asioista ja tapahtumistä, että ne on tässä.. Miten sattuu. 

Hillitymmin ensikerralla.

Ajattelematon

Muutoksen tuntee

Pään sisään menemisen.

Keskittyminen, tunteet, paino, pysähtyminen.

Kävin keskustelemassa ja tulen saamaan apua. 

Helpotus, kun tietää ettei tarvii enään miettiä asioita yksin. 

Olen opetellut olemaan turhia miettimättä. 

Olen pystynytkin siihen jo parin päivän ajan aika hyvin. 

Eikä mun oo enään niin paha olla.

Jostain syystä jotkut ihmiset, liian kova ääni, liian nopea rytmi ja liian kirkkaat valot 

saa kuitenkin jonkinlaisen kauhun aikaan. 

Tekisi mieli vain juosta karkuun. 

Mutta opettelen sietämään kaiken.

Pienoisia ostoksia

Kolmas camo takki, jonka sain Juhalta, kun se oli sille pieni! jee !

Ostin kirpparilta uuden kirjan, taas vaiheeks..

Ja kirpparilta uusi taulu! 

Plus että piti taas vähän vaaleentaa hiusta.
Mikä virhe olikaan värjätä ne tummat..

Onneksi alkoi syysloma, pääsee vain olemaan.

Flunssan kourissa kylläkin, joten ei ole vielä tullut mitään ihmeitä tehtyä.

Eilen käytiin ajelemassa kaverin kyydillä kattoon iskän uutta mökkiä.

Muutenpa tässä onkin sitten ollut vaan vuoteen omana.

   Ilahduttavaa kuitenkin, jos jaksaisi loman jälkeen vielä muutamisen viikkoa koulua

niin pääsisi tekemään viikon mittaisen ulkomaan reissun!

Pitkästä aikaa! 

  Mun ja Juhan oli tarkoitus lähteä kahestaan tässä joskus matkalle, mutta sitten kaveri ilmoitti että on lähdössä Marraskuun alussa matkalle yksin tai että joku tulee mukaan. 

   No nyt sitten ollaan katseltu matkoja, että minä, Juha, mun veli ja sen tyttöystävä lähdetään mukaan matkaan!

Toisaalta se tuntuu vähän jännittävältä.. Mutta kivaa siitä tulee!

  Pääsee vähän muualle, kun voi olla etten sitten pääse moneen vuoteen matkustelemaan.

Sitten alkaa vain kovatyö ja keskittyminen itteen ja kouluun!

Plah..

Life is like riding a bicycle

    Tänään kun kävelin veljeltäni kotiin, näin kaupan ikkunassa taulun, jossa oli ylläoleva teksti.

Jäin lukemaan tekstiä uudelleen ja uudelleen, koska en kyennyt ymmärtämään sen sanomaa.

Tai lähinnä.. En pystynyt yhdistämään tuota tekstiä itseeni.

   Pysyäksesi tasapainossa, sinun pitäisi pysyä liikkeessä; mennä eteenpäin.. 

Mennä, mennä, mennä.. Mennä.

Juuri vääränlainen ohje minun makuuni. Vastakohta sille, minkä ohjeen olen itse itselleni antanut. 

Joka on saanut minut jaksamaan ja pysymään kasassa.

Tuo ohje on ollut pysähtyminen. 

    Jatkoin matkaani kotia kohti. Mietin edelleenkin tuota taulua ja omaa ohjettani.

Ajattelin, että olenkohan minä sittenkin antanut itselleni väärät ohjeet?

Eihän elämää voi elää pysymällä paikallaan. 

Eihän elämää ja maailmaa voi pelätä.

    Kumoan väitteeni, kumoan ohjeeni.

Ainakin puoliksi.

Nyt ohje itselleni voisi olla:

Mene eteenpäin. 

Näe ja koe maailma - elämä,

mutta pysähdy aina välillä 

ja kysy itseltäsi "mitä minulle kuuluu?"

Mekko H&M, 5€

Tekemäni reppuni valmistui ! 

Ja voi, mitä minä taas tein. 

Ps.
Aloitettiin torstaina Lihaton Lokakuu.. Perjantaina jo syötiin kanaa. Ei menny aivan putkeen.
Eilen tuli kavereita Pieksämäeltä saakka Jyväskylään ja mentiin niiden Omppu huoneeseen maistelemaan olutta ja  viiniä.
Jonka jälkeen tunnusteltiin räppi piittejä Rentukan Ghetto Partyilla. 
Ei, ei se räppi ihan iske. 
Mutta ihmiset on ihania ja kivoja.