Introvertti

Mun koulutyöni.

Taidekäsityönä introvertteydestä

-Haluaisitko nähdä ihmisen sisimpään vain yhdellä vilkaisulla?
-Miltä näyttäisi sinun nurja puolesi?
-Oletko huomannut, kuinka olet määritellyt ihmiset väärin
ensinäkemyksen perusteella?
-Oletko halunnut kurkistaa salaa tuntemattoman ihmisen elämään?

Näet ihmisen ulkokuoren
ja ryhdyt tekemään hänestä 
omaa määritelmääsi.
Näet ihmisen, joka on hiljaa,
itsekseen nurkassa ja
vilkuilee muita.
Oletko ajatellut hänen olevan
kylmä, outo, ujo, ylimielinen
tai yksinäinen?

Aina se ei osu oikeaan...

"Olen tyytyväinen ollessani yksin,
omissa ajatuksissani, tekemässä omia askareitani,
niin etteivät muut ole häiriöksi.
Tykkään leikkiä, ettei ympärilläni olisi ketään muita;
vain minä ja musiikkini.
En ole yksinäinen.
Minulla on kymmeniä ystäviä, jotka
olen tuntenut kymmenisen vuotta.
Yläasteen jälkeen olen saanut vain muutaman
läheisen ihmisen elämääni.
En tiedä kuinka ystävyyssuhteen pystyy rakentamaan
läheiseksi, jos ei tunne oloaan kotoisaksi puolituttujen
seurassa. 
Niinpä toiminkin usein vain kuuntelijana.
Tuntemattomienkin ihmisten on ollut usein tapana 
avata sydäntään minulle,
heidän on ollut aina helppoa puhua minulle.
Jotenkin he vain aistivat sen.
En kerro syvällisimpiä aatteitani tai mielipiteitäni
ihmisille.
Vain niille, jotka ovat saavuttaneet luottamukseni.
En tahdo, että tuntemattomat ihmiset tuntevat minut,
tietävät asioita minusta, jos minäkään en tiedä heistä.
Siksi pysyn nimettömänä, 
olemattomana, kaikkialla missä kykenen.
Kerran uskalsin repäistä ja kerroin luokan edessä
syvällisen mielipiteeni tulevaisuudesta.
Senkin tehtävän olin tehnyt jo aikoja sitten valmiiksi,
mutten tahtonut kertoa sitä kenellekkään.
Kunnes minun oli pakko.
Olin ylpeä itsestäni, mutta en tahdo tehdä sitä toiste,
ellei ole pakko.
Rakastan lähimmäisiä ystäviäni, sekä perhettäni.
Mutta muille haluan olla:
en mitään."