Aloitimme päivällä matkan Killerille, mutta emme koskaan päässeet perille.
Mahtavaa, kauan etsittyä Edith Piafia LP:ltä.
Mun kotiini tuli kaksi naista.
Meillä oli hiuspäivä. Toinen vaaleni, toinen tummeni.
Repäisin. (hihi)
Onneksi oli lasi viiniä rauhoittelemassa.
Illalla meitä oli useampi, käveltiin väristen alku syksyn yössä.
Keskustellen kierrätyksestä, dyykkauksesta ja vähempivaraisista.
Yö venyi, venyi ja venyi.
Asiat oli keskusteltu läpi, näin meidän tyttöjen kesken.
Unille pääsin 20 vaille viisi.
En tunnista itseäni vieläkään.
Rakastan elämääni, ihmisiäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti